Tuutti
Syksy on ollut niin kiireinen, että en ole ehtinyt ottaa aikaa kirjoittamiselle. Ja ehkä olen vältellytkin sitä hieman. On helpompi pysyä liikkeessä, kuin pysähtyä. Vaikka ei se ehkä oikeasti niin mene. Olen tehnyt töitä ja koettanut rakentaa arkea.
Meille tuli koiranpentu Tuutti reilu kuukausi sitten. Tuutti on pitänyt meidät hyvin kiireisenä, koska on sisimmissään hirviö ja tuholainen. Tuutti on pentu. Joskus kiroan päätöstämme ottaa koira hetkeen, kun kaikki on jo valmiiksi vaikeaa. Päivät ennen Tuuttia tuntuivat kuitenkin pohjattoman tyhjiltä ja synkiltä. Lohduttomuus ja suru oli koko ajan läsnä. Koiraa olimme ajatelleet vasta tulevaisuuteen, mutta päätimme, että sen aika olikin nyt. Pennun kanssa ei ole jatkuvasti aikaa ajatella tyhjyyttä ja menetystä. Se pitää meidät liikkeessä ja tuo elämään uutta sisältöä. Pentuelämä on hirveää, mutta vähemmän hirveää, kuin elämä ilman sen tuomaa muutosta.
En tiedä mitä ihmiset ajattelevat pentuhankinnastamme, enkä oikeastaan välitä. Olen kuitenkin miettinyt, vaikuttaako se sekavien ihmisten päähänpistolta tai jonkun korvaajalta? Ehkä. Se on varmaan molempia, mutta myös muuta. Tuutti ylläpitää meille toivoa siitä, että joskus olisimme erilainen perhe. Se tuo elämään ajatuksia tulevaisuudesta. Se vastaa meidän hoivavietteihimme ja tuo päiviin iloa. Se tekee meidän olemassaolosta tarpeellista ja tärkeää. Ei ole mielestäni oleellista, miksi me tarvitsimme koiran. Se on meille keino yrittää selviytyä.
Välillä koen syyllisyyttä siitä, ettemme ole ehtineet käymään yhtä paljon Novan haudalla, enkä ole ottanut tarpeeksi aikaa surulle. Koko ajan hän on kuitenkin mielessä. En vieläkään pysty täysin hyväksymään ajatusta siitä, että hän ei koskaan tule takaisin. Että emme koskaan saa tutustua häneen. Mitä hän ajattelisi koirasta? Minkä nimen hän olisi antanut Tuutille? Miltä hän olisi näyttänyt valkoisen koiran turkkia halatessa? Kaikki mitä meidän elämässämme on ja tulee olemaan, on ilman meidän esikoistamme. Se tuntuu pahalta, ihan koko ajan. Joskus vain huonekaluja tuhoava eläin vie huomiota hetkeksi muualle ja jollain ihmeellisellä tavalla se auttaa jaksamaan aina seuraavaan päivään.